Aktiivinen viikonloppu meillä olikin! Mutta aloitetaanpa vielä viimeviikkoisten treenien kertailusta..

Keskiviikkona siis tosiaan oli agilitytreenit pitkästä aikaa. Neitikoira oli enemmän kuin liekeissä ja keskittyminen nollissa. Treenin aiheena takaaleikkaukset, joiden harjoittelu meni mainiosti. Mentiin pientä rataa ja itsenäisesti treenissä kepit, keinu ja kaikenmoiset estepyörittelyt.

Lauantaiksi olimme sopineet shelttilenkkiä joensuulaisporukan kanssa. Lenkki tehtiin kolmen omistajan ja neljän shetlantilaisen kanssa rämpien Utran harjujen metsissä. Shelttimäistä juttua riitti ja puolitoistatuntinen lenkki oli muutoinkin vallan onnistunut kokemus. Pääsivät koiratkin leikkimään shelttileikkejä keskenään. Kiitokset vain seurasta Inka & Cara sekä Sanna & Mimosa ja Milou! 

Lenkkiläiset vasemmalta: Cara, Minttu, Mimosa & Milou

Sunnuntaina starttasimmekin Mintun kanssa ensi kertaa agimölleissä melko kehnolla menestyksellä. Koira kävi ihan ylikierroksilla toisella radalla ja ohjaaja sekoili minkä kerkesi. Mutta eiköhän tuo ole sallittua ekoissa yhteisissä kisoissa!

Ilmoitin Mintun siis mölliradalle ja 1-luokkaan. Möllirata oli helppo, mitä nyt pituus selvästi kaipaa treeniä, samoin kuin muuri. Muutaman esteen ohjasin itse huonosti ja piti ottaa uusiksi. Näihin kuuluivat mm. puomi, jolle oli tiukka käännös enkä sitten pysynyt perässä. Roppakaupalla virhepisteitä eikä mitään sijoitusta sieltä.

1-luokan radalla sitten unohdin radankin jossain vaiheessa. Minttu muisti selvästi JOAn pelottavan renkaan, johon se yksi kerta törmäsi eikä suostunut hyppäämään sen läpi ensimmäisellä kerralla. Kepit menivät surkeasti kun koiraltakin herpaantui keskittymiskyky eikä omakaan ollu ihan kunnossa jne. Radalta hylky.

Sellaista meillä tällä kertaa, mutta tulipahan nyt koettua tuokin! Ei voi kuin parantaa enää.

Pakkasmittarissa lukemat laskivat huimaa vauhtia, ja niin sheltti pakkautui Xantian etupenkille puoli seitsemältä tänään ja matkusti tokotreeneihin. Yläpuolelta löytyvät kuvat otettu aiemmin tänään kapulatreeneistä. Koira, joka aiemmin vihasi kapulaa yli kaiken, osaa pitää sitä suussaan ja kantaa hieman. Edistystä!

Treenattiin taas kisaavien porukassa. Ei taida olla enää paluuta vanhaan kunnon kisaamaan tähtäävien ryhmään, kun meidät aina sieltä pois potkitaan! No, minkäs teet kun ollaan niin huiseja ja edistyneitä. Supershetlantilainen.
Tänään se tosin oli lähinnä hermoheikko shetlantilainen. Arvon neitikoira paloi halusta päästä tekemään ja toimimaan, ja tietysti se tunnisti kentän ja sinisen noutajataluttimensa. Se höselsi ja antoi ääntä. Onneksi oltiin paikalla hyvissä ajoin, niin ehti vähän rauhoittua ennen treenejä. (ja joo, puhe on edelleen samasta flegmaattisesta Mintusta johon te olette tutustuneet!)

Päivän teema oli luoksetulo, joten otettiin yksi kerrallaan lisää vauhtia niihin. Koira paikalleen, kutsu luokse ja sitten karkuun ja palkkaus niin, että vauhti pysyy alusta loppuun. Meni tosi hienosti kyllä!

Vauhtijuttuja treenattiin myös liikkeistä jättöjen jutuissa. Ensin maahanmenoon sukkeluutta ihan vaan niin, että kuljettiin ympäriinsä ja komennettiin maahan, mistä palkka. Seisomista ilman valumista samaan tapaan, heti palkka kun liike on saman tien seis. Molemmat harjoitukset sujuivat vallan mainiosti.

Loppuun vielä lisää luoksetulotreeniä pareittain. Jätimme koirat rinnakkain istumaan, ja toinen kutsui oman koiransa sillä aikaa, kun toisen piti istua paikoillaan reagoimatta vieraan käskyyn. Minttu ei lähtenyt kertaakaan, mistä olen hirmu iloinen! Odotin, että se olisi ahdistunut tilanteesta siinä määrin, että olisi noussut.

Ennen lähtöä tehtiin vielä kontaktitreeniä niin, että kaikki olivat jonossa koira sivulla. Vuorotellen kukin pujotteli jonon takaa eteen ja kontakteista palkattiin tiheään tahtiin niin liikkeessä kuin istuessakin. Hienosti oli reagoimatta vieraisiin, jotka kulkivat ihan läheltä. Tosi onnistuneet treenit siis ihan kontaktienkin kannalta.

Megapakkaset riepottelevat Joensuun osastoa jo toista viikkoa. Tim alkaa olla jo niin mukavuudenhaluinen, ettei se tahdo kävellä pitkiä lenkkejä -25 asteen pakkasilla. Mintulle lenkit kyllä passaisivat, onhan sillä turkkia! Treenaamaan ei kuitenkaan olla päästy, eihän kukaan hullu halua hinkata tokoliikkeitä säässä, jossa hetken paikoillaan seisoskelu jäädyttää varpaat ja sormet, saati sitten rikkoa koiraansa agiliitelemällä.
Erehdyin päivänä muutamana ottamaan muutaman lyhyen seuraamispätkän pihatiellä. Elukka oli niin liekeissä, ettei ollut pysyä nahoissaan! Kamalaa touhotusta ja tohinaa. Sitä se treenitauko teettää...

On kuitenkin sanomattakin selvää, että molemmat koirat alkavat olla jokseenkin ylienergisiä. Tim ei saa purettua energiaansa lenkkeihin eikä Mii treeneihin. Molemmat tekevät juttuja sisällä; Timi käyttää nenäänsä ja etsii makupaloja, Mii opettelee uusia temppuja. Mutta eihän se riitä! Kun koko porukan vie ulos, Tim hyppii tasajalkaa vierellä ja Minttu kieppuu jaloissa. Koko ajan pitäisi päästä leikkimään. Sisällä tätä riekkumista ei onneksi esiinny, sisätilat kun ovat rauhoittumista varten.
Mii saisi juosta vapaana, mutta eihän se yksinään juokse. Timiä en uskalla laskea - se lähtee niin herkästi riistan perään kyllästyessään leikkimään. Pitäisi viedä ne mökille riehumaan, siellä ei haittaisi, vaikka sekarotuinen johonkin säntäilisikin.

Menoa ja meininkiä oli viikonloppunakin, kun Armas oli vaihteeksi meillä kyläilemässä. Perjantaina veimme koko porukan koirapuistoon siinä toivossa, ettei siellä olisi päiväsaikaan kovin paljoa porukkaa. Puisto oli kuin olikin tyhjillään, ja jengi pääsi juoksemaan. Pian joukkoon liittyi myös noin Timin kokoluokkaa oleva sekarotuinen narttu, jonka kanssa meno vain kiihtyi. Pian kuitenkin brasilialainen ilmoitti jäätyvänsä elävältä ja meluisa shetlantilainen sekä kuurapartainen Musta piti kalastella kiinni puistolta. Saivatpahan vähän purkaa energiaansa riekkumalla.

Valokuvaamaankin pitäisi ehtiä, mutta sekään ei houkuta, kun sormet kohmettuvat hetkessä. Onneksi pian alkaa lukuloma, abivuoden ehdoton plussapuoli, ja on aikaa keikkua kameran kanssa mihin aikaan tahansa!

Seuraavalla viikolla olisi tarjolla myös mölliagia. Mii voisi haluta.

Huono kirjoittaa keskiviikon treeneistä perjantaina, kun muistikuvat ovat hämärät. Mutta sen muistan, että mentiin välistävetoja ja radanpätkää! Aika hyvin.

Välistävedot olivat tosiaan niin, että kolme estettä rinnakkain ja niiden välistä piski ja lähetys seuraavalle. Mii osasi homman hienosti, vaikka vähän meinasi vauhti loppua kolmannen esteen kohdalla. Yli kuitenkin pääsi! Tämän tehtävän jälkeen mentiin pieni radanpätkä, jolle kuului niin välistävetoja, pari putkea, puomi ja hyppyjä. Radalla toinen asia oli esteiden ohitse ohjaaminen. Putket oli sijoitettu puomin ja A:n alle, jotka helposti vetävät koiraa puoleensa ainakin meillä. Yhden hypyn ohi piti selvitä ja ohjata oikealle. Yksi valssikin radalle mahtui, tai vaihtoehtoisesti takaaleikkaus. Meillä meni valssiksi. Hienosti meni koira ja yllättävän hyvin osasin ohjatakin! Pitäisi kuulema itsekin mennä ohjaamaan tuota kisoihin... Saas nähdä.

Itsenäisessä harjoittelussa olivat kepit, keinu ja rengas. Sopi meille mainiosti! Nyt tutulla keinulla ei edelliskerran aristelusta ollut mitään merkkiä. Minttu painoi innolla keinulle, pysähtyi käskystä (tai kävi maate oikeastaan, hieno tyyli) ja selvitti homman mahdisti. Kepitti tosi hienosti parin toiston verran. Renkaallakaan ei ollut kovin suurta ongelmaa, joka kerta meni oikeasta rakosesta läpi, vaikka vähän epäröi kun otin enemmän vauhtia mukaan.
Mutta hyvä mieli jäi näistä harjoituksista!

Loppuun mentiin vielä "vauhtirata", jossa oli vain kontakteja ja hyppyjä. Kunnon kontaktit piti ottaa, pysäyttää koira kymmeneksi sekunniksi niille ja sitten jatkui. Ohjailin koiran mielenkiintoisesti väärällä esteelle, mutta se suoritti hyvin. Olipa kivaa palata taas näiden treenien pariin!

Vuoden ensimmäiset noutajakoiratreenit on takana, eikä voi taas muuta sanoa, kuin että olipa kivaa treenata pitkästä aikaa kunnolla! Minttu ja minä päädyimme taas kerran jotenkin kummallisesti kisaavien ryhmään, vaan en valita. Päästiinpä hinkkaamaan oikein kunnolla. Päivän tarjonta oli lähinnä kontaktiseuraamista, paikkamakuuta häiriössä, luoksepäästävyyttä erilaisin häiriöin ja yksi luoksetulokin.

Aloitetaanpa nyt vaikka siitä luoksepäästävyydestä. Koirat istuivat rivissä sivulla, yksi kerrallaan kukin luovutti koiransa treenien vetäjälle ja kävi moikkaamassa koiraa tai tämän omistajaa erilaisin tavoin. Oli kättelyä, koiran silittelyä, hampaiden katsomista, koiran jättämistä paikoilleen ja omistaja käveli kättelemään häiriötyyppiä, koira makuulla kättelyn aikana, häiriötekijä kävi juttelemassa koiralle tämän istuessa omistajansa vierellä ja niin edelleen. Mintun osalta tämä kaikki toimi mainiosti, vaikka se hieman ujostelikin paria turhan uhkaavasti ylhäältäpäin lähestynyttä tyyppiä ja peruutti karkuun näiden kumartuessa tutkimaan sitä. Lopuksi koira kutsuttiin aina luokse sitä pidelleen ohjaajan luota.

Seuraamista treenailtiin ensin siten, että kukin otti aina yhden askeleen eteenpäin ja palkkasi koiran oikeasta perusasennosta. Minttu oli aivan liian innokas keskittyäkseen hommaan ja hönkäsi ensimmäiset kuusi toistoa vain edellä, hoksasi että ohjaaja jäi ja palasi takaisin istumaan oikeaoppisesti sivulle. Lopuksi se teki pari aivan loistavaa suoritusta, joita treenien vetäjäkin ihasteli.
Tämän jälkeen oli ryhmäseuraamista, ohjaaja huuteli kaaviota ja me viuhdottiin menemään. Bara bra, joskin täyskäännöksessä väljyyttä.

Paikkamakuu otettiin häiriön kanssa. Koirat riviin makaamaan ja yksi kerrallaan koirakot pujottelivat porukan lävitse. Minttu oli super! Vaikka sitä vähän ahdisti, kun vieraat koirat tulivat lähelle ja se oli käskyn alla, pysyi se hienosti paikoillaan koko ajan. Myös itse pujottelu sujui mainiosti.

Siihenpä oli hyvä lopetella treenit tältä erää. Mii sai paljon ylistystä ja kiitosta, olihan se mainio tokokoira jälleen kerran. Pitää vaan treenata hurjasti palkkaamattomana, ettei mene ihan namisteluksi tämä homma. Noin niinkuin kokeita ajatellen. Onneksi kohta on taas möllejä, niin pääsee kisatilanteitakin treenaamaan kunnolla.