Tänään oli jännittävä päivä, kun Joensuun koiranomistajat lähtivät valloittamaan Lieksan mätsärikehiä. Lippu oli korkealla lähtiessä lähes auringonpaisteisesta Joensuusta, mutta Lieksaan saavuttaessa... noh, se laski kuin lehmän häntä.

Paikan päällä satoi kaatamalla. Kehät hiekkakentällä, joka oli hetkessä täynnä rapakoita. No, sille eivät tapahtuman järjestäjät tietenkään voineet mitään. Loppupuolella saimme jopa nauttia auringonpaisteesta ilman sadetakkeja! Tämä kaikki sen jälkeen toki, kun jokainen oli kastunut läpimäräksi ja viluissaan ; )

Vaikka kosteahkoissa kehissä rämpiminen ja ilmanlaatu melko lailla aiheuttivat huonoa tuulta itse kenessäkin, olisi mätsärin järjestäjillä ollut hieman petrattavaa. Tuomari arvostele h i t a a s t i. Siellä oli kourallinen koiria, koko hommaan kahdella kehällä tuhrautui reippaat kaksi tuntia. Joensuussa samassa ajassa olisi arvosteltu huomattavasti suurempi määrä koiria.

Pentujen ryhmäkehät olivat unohtua ollenkaan, ei kukaan olisi niitä muistanut, ellei olisi erikseen käyty kysymässä (tai no Sinttu, mutta vähän rispektiä muillekin joensuulaisille!). Lisäksi kävi niin, että Netan Jussin olisi pitänyt olla pentujen punaisten kehässä samaan aikaan, kun Netta esitti Rinoa aikuisten kehässä. Esitimme porukalla tuomarille, että voiko tämä punaisten kehä (jossa oli jopa kaksi koiraa) odottaa muutaman minuutin, koiran omistaja tulee esittämään omansa. Vastaus oli  ei, kun kerran sitä koiraa pitelemässä oli muitakin kyvykkäitä. Jussi ei liikkunut minun kanssani mihinkään, ja lupasin tulla sitten vaikka seisottamaan sitä sinne kehään, ihan sama, jos kerran pakko on. Sinne menin, mutta meidät käskettiinkin pois. Pentujen kehä otettaisiin myöhemmin. Helpotus.

Nuorten punaisten kehä... No, Minttu ja Armas kisasivat kolmosen ja nelosen paikoista. Voitte kuvitella, kuinka nautinnollista niin minulle kuin koirallekin oli ravata aivan hillittömän kauan, monta kierrosta, rapaisessa kehässä lätäköiden keskellä. Siis okei, jos oikeissa näyttelyissä katsotaan tarkasti koiran liikkeet, mutta mätsärit... etenkin tuollaisissa olosuhteissa. Onko ihan pakko? Ei ketään kuitenkaan kiinnosta. Oikeasti.
Minttu voitti Armaan (ylläri) ja oli PUN3. Palkinnoksi saatiin 10cm mittainen solmuluu. Hieno tyttö, vaikka kurja keli olikin!

Lisäksi närkästystä joukossa aiheutti tuomarin tapa käskeä juoksuttamaan koiraa joko hitaammin tai nopeammin, kun tämä muutos selvästi pilasi koiran liikkeet. Mitä erikoisinta oli myös se, että koirat, jotka esiintyivät valjaat päällä, retardisti riehuen, ohjaaja esitti väärältä puolelta etc pärjäsivät paremmin kuin oikeasti hienosti koulutetut koirat, jotka osasivat asiansa. Hmm.

Oivoi, jopas tuli nuristua. Mahtoi kuulostaa siltä, että olen jotenkin pettynyt meidän saavutuksiimme tuolla kisoissa tai jotain, mutta siis ei. Hienosti meni koko "meidän laumalla", ei jäänyt yksikään koira ilman palkintoja. Mutta oli paljon sellaista, mikä siellä oikeasti häiritsi ja jäi mietityttämään. Ehkä ensi vuonna ei Lieksaan.

Ja ai niin, ihmiset! Jos koiranne haukkuu jatkuvasti tai muutoin möykkää kuin sumutorvi, sitä voi oikeasti käskeä olemaan hiljaa. Mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin läjä mekastavia koiria, joita ei edes komenneta olemaan hiljaa!