Oli kyllä Super Summer Show tosiaan! Aurinkoa riitti ja minä paloin olkapäistä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle.

Torstai oli melkoinen päivä, kun vaellukselta hengissä selvinnyt kolmikko tunkeutui linkkaan kahden rinkan. yhden jääkiekkokassin (sis. mm. metallinen näyttelyhäkki, joten painoa kyllä oli melkoisesti) ja kahden sheltin kanssa. Matka meni kivasti, mutta keskustassa se kamaluus vasta alkoikin. Näyttelykamojen ja koiran roudaaminen keskustan halki ei ollut mitään helppoa puuhaa… Hiki valui selkää pitkin, kun pääsimme asemalle.

Mutta niin, keskustasta vielä. Muut menivät ostamaan ruokaa, minä jäin Mintun ja Danin sekä tavaroiden kanssa penkille istumaan. Nopeasti sain seurakseni läjän joensuulaisia puleja. Kovasti ihailivat koiria, selittivät, miten Minttu on hyvä kaivoskoira kun sillä on niin pitkät viikset ja sanoivat Dani-parkaa vanhaksi pieruksi. Myös muutama mummo kävi silittelemässä koiria.

Juna oli täynnä. Oli melkoinen operaatio mennä käytävillä näyttelyhäkkikassin ja koiran kanssa. No, onnistui kuitenkin. Kaikilla meillä oli paikat eri puolilta junaa, mikä oli ikävää. Perille kuitenkin päästiin kunnialla ja se jos mikä on tärkeintä. Onneksi oli kyyti asemalta Kuudan talolle, muuten olisin ehkä alkanut itkeä.

Talon lapinkoirat Jasmi ja Kaiku ottivat Mintun hyvin vastaan. Ne olivat toki tuttuja viime kesältä, mutta tiedä nyt sitten, muistivatko toisiaan. Minttu ja Kaiku leikkivät koko illan yhdessä ja vetivät rallia ulkosalla. Ei tainnut ainakaan turhan ikävää olla Mintulla. Se rakastui myös kaniin, jota shelttineiti saattoi katsella pitkät ajat ihan hiljaa paikoillaan istuen. Ihan kiva, että oli tekemistä.

Perjantaina kävimme katsomassa Nettaa ja Jussia puppy showssa. Ei suurempaa menestystä sieltä suunnalta. Lauantaina taas oli Tara-tolleri kehässä, hienosti EH:n nappasi. Suostuttelimme Taran taustajoukot yöpymään kanssamme Kuudalla, ja siinä olikin sitten melkoinen läjä koiria yhdessä talossa. Kivasti tulivat toimeen ja nukkuivat yönsä kiltisti.

Perjantaina ja lauantaina kävimme myös piipahtamassa läheisellä agilitykentällä. Siellä oli vain kontaktiesteet ja pari hyppyä sekä rengasta, mutta eipä tuo haitannut. Eka kerta koskaan Mintulle kentällä, ja se tajusi tosi hyvin kaikki agijutut. Meni, kun osoitin että tuonne, hyppäsi kun käskin ja kiipesi kivasti. Eikä edes loikkinut kontakteilta! Sillä oli hurjan hauskaa ja se olisi tehnyt paljon enemmänkin, kuin mitä annoin. Ainakin se tykkää lajista, joten hyvillä mielin voi mennä syksyllä agiliitelemään.

Kuvat (c) Maija Piippo

Lauantaina käytin iltani siihen, että pesin koiran. Sitten olikin jo sunnuntaina. Puoli ysiltä ylös ja aamutoimien jälkeen koko konkkaronkka autoon. Minttu, karvaton puudelini, pääsi heti näyttelypaikalla tupeerattavaksi. Se alkoi pienen laiton jälkeen näyttää taas sheltiltä ja hyvillä mielin vein sen kehään. Oli todella tiukka tuomari, vain kolme shelttiä koko porukasta sai ERIn. H:ta jakoi runsaasti. Minttu sai EH:n, mihin olin tuolla turkilla & tuomarilla todella tyytyväinen.

"Bra huvud med korrekt bett. Litet lättä öron. Vakra linjer med bra hals. Litet rak överarm. Står bra på sina tassar. Skulle önska litet mer effektive steg, framförallt fram. Bra päls & färg. Troligt temperament. "

Vapaasti suomennettuna
"Hyvä pää ja purenta. Hieman keveät korvat. Kauniit linjat ja hyvä kaula. Hieman suora olkavarsi. Seisoo hyvin tassuillaan. Voisi liikkua hieman tehokkaammin eteen. Hyvä turkki & väri. Iloinen luonne."

Bo Skalin, Ruotsi - JUN EH

Naurettiin porukalla tuolle ”hyvä turkki”-kohdalle. Kalju turkki! Tutut tulivat kyselemään, että onko se Minttu laihtunut, kun ei ollut enää karvaa kyljissä.

Kuva (c) Mitra Tanhai

Sunnuntaina otettiin sitten loppuilta rennosti ja käytiin metsässä lenkillä. Maanantaina hyppäsimme vaihteeksi junaan kohti Joensuuta. Onneksi toverini Maikki oli saanut kotiväkensä heittämään minut, itsensä ja koiran meille – omat vanhempani olivat lomareissulla.

Näin meni siis näyttelymatka Summer Showhun! Tänään kävimme vähän mätsäreissä aikaa tappamassa. Minttu sai punaisen nauhan, oli vielä ihan lopussa punaisten kehässä mutta tippui sitten eikä sijoittunut. Että sellaista tältä erää, palaillaan Iisalmen kuulumisten merkeissä!

Vaan kiitos vielä meidän Tikkurilan majoitukselle, näyttelyseuralle ja Maikille, joka oli meillä koiranhoitotoverina koko alkuviikon. Oli siistiä!