Kuva (c) Netta T.

Koiranäyttelyharrastajat on kaikki ihan hulluja. Oikeesti. Kuka herää vapaaehtoisesti kello 05:30, käy kusettamassa koirat vesisateessa, kiskasee kaffet naamaan ja pakkautuu autoon matkustaakseen muutaman tunnin näyttelyyn jossa oletettavasti sataa kaatamalla vettä? Minä.

Ja vielä hullumpi on Netta, joka halusi mukaan katsomaan ja kuvaamaan. Ja sitten vielä isä, joka ei ymmärrä koko touhusta hölkäsen pöläystä mutta suostuu silti aina kuskiksi.

Sairasta.

No kuitenkin. Iisalmsessa tihutti vähän, majoituttiin häkin kanssa katsomaan australianpaimenkoiria. Kivoja! Voisin ottaa joskus itsellenikin. Vaan jos nyt eka näitä pieniä paimenia… No kuitenkin. Nopsaan tihutus vaihtui hillittömän hiostavaksi auringonpaisteeksi. Porukka kuoli kuumaan, koira kuoli kuumaan ja niin edelleen. Olin varustautunut vielä kamalalla kasalla lämpimiä vaatteita – vielä eilen Foreca lupasi sadetta ihan urakalla.

Ennen kehää alkoi vähän kauhistuttaa. Vaikka miten harjasin, tupeerasin ja kostutin koiraa, se oli ihan törkeän näköinen. Kyljessä oli lommoja! Sellaisia törkeitä kuoppia karvan keskellä, ihan kaljua. Syksy voisi tuoda pohjavillan vaikka takaisin, kun toi koira on paljon messevämpi kunnon karvassa… Kehään kuitenkin menin siitä sitten. Minttua kyllästytti koko kuumuus ja kenttä haisi makkaralta, koska sinne oli aiemmin makkaranpaloja tippunut. Kaikki koirat vaan nenä maassa veti. Oli ehkä huonoin esiintyminen Mintulta sitten pentuluokkien. Tuomari juoksutti sitä paljon, syynäsi ja seisotti ihan urakalla. Ja sitten tuli EH.

”Hieman pitkärunkoinen. Kuono saa täyttyä. Hyvä purenta. Kookkaat hyväasentoiset korvat. Hyvä kaula. Sopiva luusto. Pitkä lanne. Hyvä takaosa. Erinomainen karva. Hyvä askelpituus, mutta saisi tiivistyä edestä.”

JUN EH3 – Annukka Paloheimo

Aika jännä, miten tuomarit kiinittää paljon huomiota eri asioihin. Tämä oli melkoisen erilainen arvostelu. Naurettiin porukalla noille hyville korville ja erinomaiselle karvalle. Tykkäsi kaljuista versioista sitten?

Kaksi narttua sai ERIn, joten uudestaan kehään vaan. Minttu oli kolmas, ja olin ihan, että vau. Oli paljon kivoja koiria ja toi oli EH:n saaneista paras. Siisti Mii!

Pakkailtiin siitä sitten kamat ja autoon takaisin. Nukutti vietävästi. Paluumatkalla käytiin vähän pitsaa syömässä ja ajettiin läpi hillittömän rankkasateen ja ukkoskuuron. Koira nukkui melko tehokkaasti.

Niin että sellainen seikkailu! Enää pari kertaa virallisessa kehässä ja sitten on tämän kesän näytelmät näytelty. Toivon mukaan tuo ei aloita juoksuja ennen kuin joskus lokakuussa, nimittäin sitten tulee ongelmia. Ilmoitan sen pariin tokokokeeseen syksyksi, sitten pitäisi ainakin olla vilpoisaa kisata.

Will see!