Viikonloppu meni mätsäreissä. Tässä kuussa loppuu kyllä kaikki näyttelyihin viittaavakin toiminta, syksyllä keskitytään täysillä tokoon ja toivon mukaan siihen agilityynkin. Piti nyt kuitenkin mätsäripaikalle hyvän seuran, sään ja koirakavereiden houkuttelemina eksyä.

Perjantaina käytiin ensin porukalla katsomassa tuorein Potter leffassa ja sitten äitini toi koiran ja yökamppeeni kaupunkiin, poimi meidät kyytiin ja heitti Noljakkaan. Mintun kanssa mentiin siis Netalle yöksi ja testattiin samalla sen talouden uusi vuodesohva. Vähän oli kova, kiitos vaan. Jussilla ja Mintulla oli kivaa, riekkuivat keskenään ja sitten uni hyvin maittoikin.

Puolenpäivän aikaan lauantaina tuli auto pihaan ja saatiin kyyti Reijolaan. Siellä oli hurjasti porukkaa, kaikki varmaan halusivat harjoitella Joensuun näyttelyä varten. Oli kuuma, eikä tietysti ollut sattunut mitään kunnon viilentävää mukaan. Minttu sai punaisen nauhan mutta ei sitten sijoittunut. Oli kuitenkin muuten tosi kivaa! Kuumuus vaan vaikuttaa koiraan niin, että se on ihan laiska lahna joka suhteessa. Kotonakin nukkuu vain sängyn alla. Aamulla vielä katsoin, että onpa pilvinen ja viileä sää… No ei todellakaan.

Sunnuntaina oli niin ikään aurinkoista, kun Mintun kanssa pakkauduin linkkaan ja matkailin keskustaan. Mätsäreissä oli nyt paljon vähemmän porukkaa ja meidän joukkomme niin ikään paremmin varustautuneita kuumaan säähän. Oli vilttiä, aurinkovarjoa, kylmäkalleja (tattis vaan, Eve!) ja jopa mokkapaloja (joista Katille kiitos). Superhienossa leirissämme vietimme aikaa ja koiratkin olivat pirtsakampia kun oli tosiaan jotain, millä viilentää niitä.

Minttu esiintyi kehässä hienosti Eveltä sosialisoidun broileripyörykän voimin. Se oli ihan liekeissä uudesta hienosta makupalasta. Voisi käyttää vastaisuudessakin. Tuomari oli varsin mukava ja huumorintajuinen. Minttua pöydällä tutkiskeltaessa juteltiin:

”Mikä tän nimi on?”

”Minttu.”

”Okei. Minttu! (ei reaktiota) Siis koiran nimi, ei sinun? Minttu! (koira kääntää päänsä äänen suuntaan) No niin, tulihan se sieltä!”

”Joo, tää on vaan vähän jäässä aina.”

”Se on vaan tyttö.”

Jäisyydestä huolimatta Minttu voitti parinaan olleen kultaisennoutajan ja punaisten kehässä jatkui.

Punaisissa Minttu valkattiin jatkoon ja neiti sijoittui neljänneksi. Tykkimii, jälleen kerran!

Palkinnoksi saatiin purutikku, pari hammasharjaluuta ja koirille tarkoitettuja pekonilastuja. Eveltä, jonka Essi-cavalier ei oikein arvosta luita näköjään, saatiin vielä toinen purutikku ja kaksi isoa luuta Timille vietäväksi. Paljon oli kamaa kotiin tuotavana siis.

Sori muuten, kun näissä kirjoituksissa on näin älyttömät nämä välit kappaleiden välissä. Vuodatus ei tykkää wordilla kirjoittamistani teksteistä ja kiukkuaa urakalla.