Tänään Minttu starttasi ensimmäistä kertaa agilitykilpailuissa kotikaupungissaan. Ohjaajana toimi tänään toivottavasti viimeisen kerran Siina. Kesäkuussa jos itsekin pääsisi kisakentille...
Mietteitä radoista ohjaajan kantilta voi lukaista Siinan & Armaan blogista, mutta kertailenpa nyt sitten, miltä meininki kehänauhan (vai miksi sitä nyt pitäisiköön kutsua) toiselta puolelta.

A-rata vaikutti heti alkuun melko raivostuttavalta, sillä kepeille tulo suoraan putkesta ei ole mikään helpoin homma... Keinua ei kuitenkaan radalta löytynyt, mikä oli ihan positiivinen yllätys, vaikka osaahan tuo koira sen nykyään vallan mallikkaasti. Koskaan vaan ei voi olla varma, tajuaako lainakuski karjaista koiran ajoissa maihin, ettei tule lentokeinua. Shetlantilaisesta kun ei aina tiedä, milloin se tajuaa olevansa keinulla ja milloin puomilla.

Rata meni hienosti heti alkuunsa, ja näytti todella hyvältä. Kepeille lähestyminen oli liian raju ja vauhtia liikaa, ja vaikka oikea väli ensin löytyikin, tuli alkuun kämmi ja tästä viisi virhepistettä. Yllättävää sinänsä shetlantilainen ei hermostunut tästä, vaan kepitti kepit sitten hienosti loppuun korjauksen jälkeen.
Keppien jälkeen hieno meininki jatkui parin hypyn verran, mutta sitten ohjaajalle tapahtui kämmi ja koira lähetettiin A-esteelle liian kaukaa. Tämä johti siihen, että neitikoira juoksi A:n ohitse tökkäämään numerokylttiä... No, viisi virhepistettä ja uusi yritys!
Loppurata olikin sitten pelkkää juhlaa, onnistuneine kontakteineen, hyppyineen ja U-putkineen sekä renkaineen.

Tuloksena kymmenen virhepistettä ja reilut kolme sekuntia yliaikaa, mutta tällä tuloksella Mii sijoittui kolmanneksi ja sai kotiin kannettavakseen keltaisen ruusukkeen, palkintopytyn ja säkillisen puruluita. Että ei mitenkään huonosti!

>>Videomateriaalia radasta<<

B-rata olikin sitten jokseenkin väsyneen oloinen. Selvästikään sheltti ei ole päässyt talvella tarpeeksi juoksemaan ja kehittämään itseään, kun vauhti meinasi vallan hyytyä. Väsyneenä keskittyminenkään ei sitten ollut huippuluokkaa, ja heti alkuunsa Minttu koetti päästä helpolla ja juoksi näpsäkästi yhden hypyn ohitse, kun sitä ei vaatimalla vaadittu hyppäämään. Välissä teki hienoa rataa, mutta sitten muurille tultaessa se lähetettiin turhan kaukaa hyppäämään, ja ohitsehan se juoksi. Neiti varmisti hylsyn loikkaamalla muurin väärästä suunnasta, ja se siitä tuloksesta sitten. Lopun rataa jaksoi kuitenkin ihan suorittaa, ja erityisesti viimeisen putken ja muutaman hypyn aikana meininki oli ihan hyvä!

Meidän agilitytiimistämme Piki-biisoni kävi suorittamassa kaksi kappaletta yliaikanollia, Armas sijoittui A-radalla toiseksi kymmenellä virhepisteellä ja B-radalta kävi kiskaisemassa nollavoiton. Ihan hyvin meidän failureporukalta!

Kantelesärkän maneesin pohja oli varsin.... kiintoisa, ja sitä voi vaan kuvitella, minkä siivon tuo koiraporukka sai autoon aikaiseksi, kun kuljettivat hienojakoista, pölyävää hiekkaa karvoissaan penkeille. Kisaporukka joutuikin heti kotipihaan saavuttuaan imurointihommiin.

Koirat olivat rankan kisapäivän jäljiltä jokseenkin kuolleita. Vaan lepoahan Suuret Urheilijat ansaitsevatkin!
Ensi viikolla olisi sitten ohjelmistossa vähän erilaista kisaamista näytelmäkehissä. Perjantaina tarjolla olisi mätsärimeininkiä, lauantaina erkkari ja sunnuntaina olen kuskin Lappeenrannan näyttelyyn meneville. Saas nähdä, mitä tuloksia silloin on luvassa!