Lauantaina starttailtiin auto kohti Lappeenrantaa jo hyvissä ajoin, ja ajoissa me paikalla oltiinkin. Koska numerolappuni oli ilmeisesti hukkunut postissa, käväisin pyytämässä toimistosta uuden. Hienon tuning-lappusen sainkin, ihan Showlinkin kirjekuoreen rustattuna!

Koska näyttelypaikkana toimi ravirata, tarjosivat kehien laidalla olevat valjastuskatokset suojaa auringolta. Lykkäsimme koirille häkkipaikan aivan katoksen nurkkaan, varjoon ja suojaan katseilta. Saimme seuraksemme samaan katokseen myös pari soopelia shetlantilaista, joita Minttu tykkäsi katsella häkistä käsin. Kehien alkuun oli aikaa, joten koira sai levätä Armaan kanssa mökissä kaikessa rauhassa.

Kun kehät olivat alkamassa, huomasin, että olin unohtanut sumutepullon kotiin! Onneksi katostoverimme ystävällisesti lainaili omaa sumutepulloaan, joten sain turkinkin pöyhittyä hyvään kuntoon. Juniorinarttujen arvostelun aikaan kesä tarjosi muutaman minuutin mittaisen rankkasateen, ja shelttikansa pakeni katosten suojaan. Tungosta riitti, mutta muun porukan kanssa oli tosi kivaa jutella ja henki oli muutenkin mitä mainion!

Mii aloitti avoimen luokan, ja pian olikin meidän aikamme astua kehään. Koira jaksoi kivasti ravata, vaikka kuuma olikin. Kehässä oli tänään myös harjoitusarvostelija, joten koirat syynättiin hyvin huolella lävitse. Elena Ruskovaara etsi paaaljon ties mitä nippelivirheitä tuostakin elukasta, ja Minttu jo hermostui pöydällä pönöttämiseen totaalisesti, kun sekä Ruskovaara että harjoitusarvostelija näpelsivät ja kopeloivat sitä erityisesti päästä hyvin runsaasti. Hampaita tyttö ei olisi enää halunnut näyttää - pöydällä seisominen ja vieraiden kanssa kaveeraaminen olisi saanut sen puolesta jo riittää. Onneksi tuomari käsitteli koiraa kauniisti ja jutteli sille mukavia.

Sittenpä siirryttiin maahan. Edes-takaisin ja ympäri, sitten seisomaan. Minttu kantoi häntäänsä egosti selkälinjan tasolla, mutta laski loppukierroksen ajaksi sitä hieman. Seisotuksen jälkeen piti pyörähtää vielä kerran kehän ympäri, ja sitten vielä seisottiin lisää.
Vaaleanpunainen nauhahan sieltä lohkesi, kuten olin ounastellutkin - tykkäsihän Ruskovaara Mintusta kovasti sen ollessa jo kehittymätön kakara, joten olisin kieltämättä ollut melkoisen pettynyt, jos se olisi saanut EH:n.

Neljä muutakin narttua sai ERI-nauhan, ja niin mentiin kilpailuluokkaan. Minttu alkoi kyllästyä touhuun, peitsasi komeasti, enkä saanut sitä enää kunnolla raville. Niinpä meille lohkesi taas vaihteeksi neljäs sija avoimissa nartuissa. Arvostelu oli pitkä ja kattava, ihan asiaa kaikki mitä siellä luki.
Katoksessa keskustelimme vielä Mintun peitsaamisesta. Lisäksi etuliikkeet ovat käyneet turhan laajoiksi, joten liekö syy lihasperäinen. Maanantaina varasin sille ajan hierontaan reilun viikon päähän. Josko se auttaisi lihasjumien kanssa ja parantaisi liikkeitä Joensuun kaksipäiväisiin!

Arvostelun lisään tähän huomenna, en jaksa kaivaa sitä kansiosta, kun se löytyy huoltokatkon kourissa kieriskelevästä toimimattomasta Petsiestäkin.

Kotimatka oli kuuma ja jos mahdollista, vieläkin pidempi. Kävimme porukalla syömässä pitsaa ja jäätelöä, jonka lisäksi koiria kasteltiin pariinkin otteeseen, etteivät aivan lämpöhalvaukseen kuolisi. Kävimme myös uittamassa niitä, kun löytyi taukopaikka järven rannalta.

Seuraavat näytelmät ovatkin sitten tämän kesän viimeiset, kun Joensuusta selvitään. Niitä odotellessa!