1.6 kannettiin kamat ja koirat uuteen kotiin. Netta hoiti Minttua koko illan, ja neitikoira sai viettää aikaansa Jussi-harjiksen kanssa. Iltalenkillä Siinan ja Armaan kanssa kävimme sitten hakemassa tytön kotiin, ja melkoinen ihmetys taisi kyllä olla, kun sheltti paukautettiin keskelle muuttolaatikoita ja yleistä häslinkiä.

Kotiutuminen meni kuitenkin mainiosti. Pari ensimmäistä päivää tehtiin yksinoloharjoituksia, sheltti piippaili ovella. Lopulta, kun kamatkin oli saatu järjestykseen, se rauhoittui kokonaan, ja kotoa saa lähteä hiljaisuuden vallitessa. Yllättävän vähän se on reagoinut kerrostalon ääniin, ja pupujen olemassaoloonkin tyttö tottui nopeasti.

Lenkkimaastojahan meillä riittää! Metsää, peltoa ja kukkuloita vaikka muille jakaa. Heti ensimmäisten päivien aikana tutuksi tulivat ruohoiset mäet, joilla koiria on hyvä juoksuttaa.

3.6 oli Liperi vs. Outokumpu-seuraottelu, johon lupasin Mintun mukaan. Siina vei neidin kahdelle radalle, Armas kun on hitusen rikki.
Ensimmäinen rata oli helppo rata, eikä siellä ollut juurikaan haastavia esteitä. Minttu tykitti hienosti ilman virhepisteitä läpi koko radan, ja sijoittui toiseksi. Videomateriaaliakin on, sitä luvassa myöhemmin.

Toinen rata oli hitusen vaativampi, ja koirakin kummasti kuumunut. Sähläykseksihän se meni, mutta miljoonilla virhepisteillä tyttö sijoittui silti toiseksi. Ei tainnut kovin moni muukaan koira jaksaa enää tätä toista rataa.

Palkinnoksi saimme kaksi parvekekukkaa (jee!), vinkuleluja ja kimaltavia hiustuotteita, joiden pullot kyllä hajosivat ja sumuttelivat sisältöäään ihan miten sattuu.

6.6 siirryttiinkin suoraan ylppäreistä agilitykilpailuihin! Viralliset kisat siis, ja minä vein itse koiran radalle. Minttu osallistui kahdelle radalle, jotka olivat molemmat ihan kivoja. 
Ensimmäinen rata oli agilityrata, ja alku meni tosi kivasti Mintun kanssa. Puolivälissä sitten tuli joku kämmi, ja koira hyppäsi putken päälle ja varmisti siinä sitten hylsyn. Ohjaaja ehkä meni ihan sekaisin tuollaisesta takaiskusta, ja loppurata olikin sitten... joo. Unohdin lopulta viimeisten hyppyjen järjestyksenkin, hienon suunnitelmani radan juoksemiseen ja meinasin törmätä koiraan. Mutta maaliin päästiin, ja hyvä mieli jäi!

Toinen rata olikin sitten hyppyrata, joka meni sekin alkuun vallan mainiosti. Sitten ehkä ohjasin Missen liian laajassa kaaressa, ja se pomppasi putken päälle taas kerran. Loppurata kyllä meni vielä ihan hienosti, vaikka hylsy tulikin. Mutta ensimmäiset agilitykilpailut Mintun kanssa on nyt koettu, ja se oli koko päivän päätarkoitus!