(c) Siina J.

Tänään lähdettiinkin jo aikaisin tuohon lähistölle, Tohmajärvelle, ihan vaan mätsäreihin. Timi rokotettiin aiemmin viikolla, oli kuulema käyttäytynyt lääkärissä oikein hyvin, mitä nyt pelkäsi liukasta lattiaa. Oli lääkäri kehunut miten hyvässä kunnossa tuon iho & turkki on, ja ettei ole tosiaan kuuden vuoden aikana mitään sairauksiakaan ollut. Toivottavasti ei tulekaan!

Mätsäri oli Tohmajärven torilla, jonne onnistuttiin peräti löytämään perille. Auto oli varsin täynnä. Citroen Xantiaa ei ole ehkä suunniteltu seropin, sakemannin, toisen ison seropin, sheltin, brassin ja kolmen ihmisen kuljetettajaksi. Varmasti tulomme näkyi ja kuului, sillä Riiviö-sakemanni päätti kailottaa saapumisestaan varsin kovaan ääneen ja Timi poukkoili hihnassa varsin sekaisesti ympäriinsä. Onneksi hulina rauhoittui, kun saimme kamat laskettua maahan, ja saatoimme hyvin odotella kehien alkua. Timikin suhtautui positiivisesti muihin koiriin ja peräti intoutui reikkimään Rex-seropin kanssa. Timi ilmoitettiin sekarotuisten luokkaan, Minttu pieniin aikuisiin. Tuomarina toimi Juha Puurunen.

Kehiä odotellessa meitä tultiin jopa haastattelemaan johonkin paikallislehteen. Kovin oli kuulema hauskaa, että oltiin lähdetty Joensuusta isommallakin porukalla. Otettiinpa meistä kuvakin. Minttu tosin missasi Armaan kanssa nämä kekkerit, sillä ne kaksi olivat mökissä odottelemassa vuoroaan. No, pääsipähän Timi ainakin vähän edustamaan!

Mintun kehä oli ensin, parina valkoinen villakoira. Koirat arvosteltiin maassa, mutta Minttu ei yhtään väistänyt tuomaria. Käyttäytyyhän se pöydällä hienosti, mutta maassa ei ole arvosteltu aikoihin, joten olisi ihan hyvin voinut väistääkin. Voitettiin villakoira ja siirryttiinkin odottelemaan punaisten kehän alkua. Myös Armas ja Jussi saivat punaisen nauhan, joten olimme koko porukalla sitten punaisten kehässä edustettuina. Tuomari tiputteli porukkaa pois, ja pian oltiin Mintun ja kolmen muun kanssa enää kehässä. Loppujen lopuksi Minttu sai punaisen ykkösruusukkeen ja kutsun BIS-kehään. On se taitava!

(c) Noora V.

Timin kanssa seikkailimme kehään vasta loppuvaiheessa. Tässä välissä Tim oli ehtinyt tylsistyä, kärttyyntyä ja vaikka mitä. Parina oli jo joskus aiemminkin meidän kanssa ollut seropi. Tim oli oma retardi itsensä, ja varsinkin kun se ei ollut nähnyt mätsärikehiä aikoihin, oli meno vähän sen mukaista. Sininen nauha meille, ja siitä sitten melkein heti sinisten kehään.
Siellä Timi sitten otti ja voitti parinsa, joten BIS-kehään sekin. Piti nakittaa Siina handlaamaan Musta, sillä toki minä Mintun kanssa halusin ennemmin kehään kuin Timin.

(c) Noora V.

Bis-kehässä kävi selville, ettei sinisiä ylipäätään saanut sijoittaa punaisten ohi, joten itselle jäi vähän epäselväksi, miksi ne ylipäätään piti sinne kehään ottaa. No, Timi ei siis sijoittunut, mutta Minttu oli taitava! Tuomari oli saksanpaimenkoiraihmisiä, joten meidän piti kävellä kehää ympäri ennen ravikierrosta. Lisäksi tuomari tutki tarkkaan liikkeitä, ja oli jopa niin kiva,että ohjasi meidän edellä menevän bordercollien ohitse, kun Minttu oli sukkelampi. Loppujen lopuksi meidät sijoitettiin toisiksi! Minttu sai hienon pystin ja ruusukkeen, joka on vielä ihan sen värinen.

(c) Siina J.

Lopuksi kaikki olivat äärettömän väsyneitä (mätsäreissä oltiin sentään oltu... kuusi tuntia!) ja nälkäisiä. Kurjat Siina ja Noora nukahtivat autoon, mutta minun piti sinnitellä hereillä ratin takana. Onneksi Timiä palauttaessa meille oli tehty ruokaa valmiiksi, niin ei tarvinnut sitä enää kotona säveltää!
Kiva reissu muuten kyllä, vaikka ihan hirveästi oli porukkaa ja tosi kauan kesti.